Vanajan kirkko

Vanajan kirkko on rakennettu noin 1500. Se on säilynyt varsin hyvin alkuperäisessä asussaan. Se käsittää verraten pienikokoisen runkohuoneen (ulkomitat 27,9 × 12,4 metriä), jonka pohjoispuolella on sakaristo ja eteläpuolella asehuone. Runkohuoneen länsiseinän ulkosaarnatuoli on ainutlaatuinen. Se työntyy muurista hiukan ulos ja koostuu tiilirakenteesta, joka lepää konsolikivien varaan muuratulla tiilikaarella. Länsipäätyä koristaa monipuolinen koristekomeroiden sarja. Itäpäädyssä on suurikokoinen ja koristeellinen ristikomero, jonka molemmin puolin on liuskekivinen laaka. Sakariston päätykolmio on purettu luultavasti vuonna 1807 ja sen tilalle on rakennettu vuorattu puuseinä. Asehuoneen eteläseinä on harvinaisen vaikuttava kokonaisuus. Se koostuu muototiilin koristellusta portaalista, itäpuolella olevasta korkeasta muurikomerosta ja päädyn tiilikoristelusta.

Runkohuone on yksilaivainen. Se on katettu kolmella 16-jakoisella rengastähtiholvilla. Runkohuoneen alkuperäinen eteläovi vankkoine pystylankkuineen ja rautaoksineen on yksi harvoja Suomessa säilyneitä keskiaikaisia ovilevyjä. Vuonna 1942 on naputettu esiin 11 keskiajalla tehtyä vihkiristiä, jotka ovat kirkon ainoat keskiajan kalkkimaalaukset. Keskiajan irtaimesta sisustuksesta on säilynyt alttarikaappi, kymmenen puuveistosta alttari- ja pyhimyskaapeista sekä neljä krusifiksia. Runkohuoneen pohjois-seinällä on näytteillä 1400-luvun alusta oleva kotimainen krusifiksi. Kirkon kaikkein vaikuttavin sisustuselementti on alttarin päällä seisova suurikokoinen Antwerpenissä 1510- tai 1520-luvulla veistetty alttarikaappi, joka kunnostettiin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella.

Kirkon kellotapulin on suunnitellut Josef Stenbäck ja se valmistui vuonna 1895. Tapulin alaosa on harmaagraniittia ja yläosa rapattu. Terävä piikinmuotoinen katto on mustaksi maalattua peltiä. Tapulissa on kaksi kelloa, iso ja pieni.