Sipoon Pyhän Sigfridin kirkko

Sipoon kirkko on rakennettu 1450–1455. Kirkko on säilynyt erittäin hyvin alkuperäisessä asussaan. Osaksi tämä johtuu siitä, että se hylättiin käytöstä 1880-luvulla. Rakennus käsittää runkohuoneen, sakariston ja asehuoneen. Ainoa lisäys kirkkoon on sen kaakkoiskulman tukipilari 1600–1700-luvulta. Verraten pienen runkohuoneen ulkomitat ovat 26,2 × 15 metriä. Länsipäädyn koristelu kuuluu Itä-Uudenmaan ja koko Suomen keskiajan kirkkojen klassisiin kompositioihin. Itäpäädyn koristelu on yksinkertaisempi. Sakaristo on rakennettu samanaikaisesti runkohuoneen kanssa. Asehuone on tehty runkohuoneen jälkeen mutta osana kokonaissuunnitelmaa. Kirkko on entistetty 1930-luvulla.

Sisätilan holvaus on aivan omintakeinen. Se on yhdistelmä neljään holviväliin jaettua kolmilaivaisuutta, kaksilaivaisuutta ja 2,5-laivaisuutta. Itäpäädyn keskiholvi on 28-jakoinen tähtiholvi, reunimmaiset holvit ovat ristiholveja. Ensimmäisestä pilariparista länteen kolmilaivaisuus muuttuu kaksilaivaiseksi siten, että keskellä kirkkoa on kaksi pilariparia aivan vierekkäin. Sakaristossa on ristiholvi. Asehuoneessa on lautalaipio. Kirkossa on erikoinen mukulakivipermanto, joka on muurattu vasta 1770-luvulla tai sen jälkeen kun kirkkoon hautaaminen on lopetettu.

Kirkon kalkkimaalaukset on tehty 1450-luvulla. Alttari on ainoa kirkon keskiaikaisesta sisustuksesta säilynyt osa. Kuori-ikkunalla on 1500-luvun alussa tehty triumfikrusifiksi. Saarnatuoli on 1650-luvulta.

Kirkon kellotapuli on rakennettu alunperin puusta. Nykyinen alaosaltaan kivinen tapuli on rakennettu vuonna 1811.