Sääksmäen kirkko

Sääksmäen kirkko on rakennettu noin 1500. Keskiajan päättyessä kirkkorakennus käsitti runkohuoneen (ulkomitat 29,6 × 16 metriä), jonka pohjoispuolella oli kivinen sakaristo ja eteläpuolella luultavasti puinen asehuone vuoteen 1770 asti, jolloin se muurattiin kivestä. Päätykolmioiden koristelu on alkuperäinen. Sakaristo, asehuone ja osia runkohuoneen sivuseinistä purettiin 1839–1840. Tilalle muurattiin ristisakarat. Niitä jouduttiin korjaamaan 1800-luvun puolivälissä. Kirkko paloi vuonna 1929 minkä jälkeen 1931–1932 ristisakarat purettiin ja tilalle tehtiin nykyiset keskiaikaista ulkoasua mukailevat kylkiäiset.

Kirkon sisätila heijastaa erikoisine holvauksineen ja maalauksineen hienolla tavalla Suomen itsenäi-syydenajan alkupuolenarkkitehtuurivisioita keskiajasta. Holvit ja kaaret saivat vuosina 1932–1933 vihkiristien lisäksi keskiaikaishenkisen kalkkimaalauskokonaisuuden. Kiinteästä sisustuksesta ei palon jälkeen säilynyt mitään. Kirkosta on säilynyt kuusitoista puuveistosta, jotka ovat Kansallismuseossa.

Kellotapulin kivinen pohjakerros on rakennettu vuonna 1766 mutta puinen yläosa vuoden 1929 palon jälkeen.