Paraisten kirkko

Paraisten kirkko rakennettiin todennäköisesti 1440–1460. Runkohuone on ulkomitoiltaan 35,7 × 19,3 metriä. Kirkkoon on tehty useaan otteeseen laajennuksia ja muutoksia. Näistä huolimatta kirkon alkuperäinen ilme on säilynyt pitkälti. Harmaakivisen runkohuoneen ulkonurkissa on kookkaat kontreforit, itäpäädyn pohjoisosaan liittyy suorakaiteen muotoinen ns. suomalainen kirkko. Eteläseinustan asehuoneen vieressä on luuhuone.

Kirkon sisätila on Suomen vaikuttavimpia. Kuusitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksan-kulmaisten pilarien kannattavat ristiholvit. Basikaalisen kirkkosalin leveä keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Pilarien väliset pitkittäiset arkadikaaret ovat voimakkaasti profiloidut. Kalkkimaalauskoristelu on säilynyt ensisijaisesti holveissa. Pietari Henrikinpojan koulukunnan tekemiin maalauksiin sisältyy lukuisia vaakunoita, joista harvinaisin on paavi Innocentius III vaakuna sakaristoon johtavan oven yläpuolella pohjoisseinässä.

Kirkkosalin suurimmat muutokset liittyvät runsasta kirkkokansaa varten rakennettuihin lehtereihin. Vuosina 1685–1686 turkulainen Mårten Henriksson teki pohjoisseinälle naistenlehterin tilanahtautta helpottamaan. Viisi vuotta tämän jälkeen laajennettiin eteläseinän miestenlehteriä ja 1750–1752 rakennettiin koko länsipäädyn mittainen miestenlehteri, joka 1862 muokattiin urkuparveksi. Valon määrä suurehkojen lehterien alla kävi kuitenkin niin vähäiseksi, että seurakuntalaiset alkoivat vaatia valaistuksen parantamista. Kuitenkin vasta vuonna 1819 kirkon lattiaa korjannut halikkolainen kirkkopuuseppä Israel Cairenius sai tehtäväkseen tehdä myös ikkuna-aukot ja suurentaa vanhoja ikkuna-aukkoja.

Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat pohjoissaksalainen krusifiksi ja kalkkikivinen kasteallas. Kasteallas on luultavasti yhtä vanha kuin kirkkokin. Turkulaisen kuvanveistäjä Mathias Reimanin barokkityylinen kaksiosainen alttarilaite on vuodelta 1666, lehterien kaiteiden maalaukset vuodelta 1771. Alkuperäinen saarnatuoli ajalta 1646–1647 on Kansallismuseossa. Sen kopio saatiin kirkkoon vuonna 1928. Seinien, kuorin ja holvien maalaukset ovat vuodelta 1486. Kirkkoa restauroitiin 1960-luvulla. Vuonna 2011 kirkkoa korjattiin uusimalla mm. sähkö- ja lämmitysjärjestelmä sekä puhdistamalla maalauksia.

Kirkon eteläpuolella olevan kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, puinen yläosa on vuodelta 1709.