Pälkäneen kirkon raunio

Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on Pälkäneen kirkonkylässä Onkkaalassa sijaitseva keskiaikaisen harmaakivikirkon raunio. Kirkko suunniteltiin ja rakennettiin todennäköisesti vuosien 1495 ja 1505 välisenä aikana. Runkohuoneen koko on 29 × 14,3 metriä. Sen pohjoispuolella on sakaristo ja eteläpuolella asehuone.

Tiedetään, että kirkkoon hankittiin v. 1506 Pyhää Lauria ja Pyhää Olavia esittävät puuveistokset, jotka ovat nykyään tallella Kansallismuseon kokoelmissa. Uskonpuhdistus 1500-luvulla vaikutti niin, että kirkon sisäosia uusittiin. Pyhimysten kuvat poistettiin, ja kirkkoon tuli saarnatuoli, penkit ja parvekkeet. Ulkokuori säilyi pääosin ennallaan. Kirkon erityispiirteitä ovat kaksiosaiset ikkunaholvit ja ulos johtavien ovien epäkesko holvikaari, jonka malli on ilmeisesti Tallinnan lähellä sijaitsevasta Piritan birgittalaisluostarista. Asehuoneeseen jätettiin keihäät, miekat ja muut aseet. Isonvihan Kostianvirran taistelun aikaan kirkko ryöstettiin lähes kokonaan.

Vuonna 1740 pehmeälle hiekkamaalle rakennetun kirkon perustukset alkoivat pettää. Seiniin ilmestyi halkeamia ja alttaripääty alkoi vajota. Oli aika luopua vanhasta kirkosta. Myöhemmin alttaripäädyn yläosa purettiin ja länsipäätyä yritettiin kaataa, koska pelättiin sen sortuvan. Kirkon katto, jota ei koskaan kivi- tai tiilirakentein holvattu, sortui joulukuun 3. päivänä vuonna 1890 raivonneen myrskyn vuoksi.

Kirkon kokouksessa päätettiin ensin rakentaa vanhaan kirkkoon uusi, entistä matalampi katto. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, sillä kirkosta olisi tullut ruma ja sen muoto olisi liikaa muuttunut. Kirkkoa on korjattu ensi kerran 1930-luvulla ja 1950-luvulla korjausta jatkettiin Museoviraston suojaamissuunnitelman mukaan. Rauniot ovat Suomen komein keskiajan kirkollinen raunio.