Nousiaisten Autuaan Neitsyt Marian ja Pyhän Henrikin kirkko

Nousiaisten kivikirkkoa alettiin rakentaa 1400-luvun alkupuolella paikalle, johon Suomen ensimmäinen piispa Henrik 1150-luvun puolivälissä haudattiin. Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä Nousiaisten kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki. Nousiaisten kirkko poikkeaa pohjamuodoltaan muista keskiaikaisista kirkoista. Pohjakaava onkin Suomen keskiaikaisista kirkoista erikoisin eikä sille löydy vastineita muistakaan maista. Läntisestä päästä kuori on kolmitaitteinen ja runkohuonetta matalampi. Itäinen pääty on puolestaan runko-huoneen korkuinen ja viisitaitteinen. Runkohuoneen ulkomitat ovat 26,5 × 15,2 metriä. Pohjoisella seinustalla on sakaristo ja sitä vastapäätä eteläpuolella asehuone. Kirkossa on käytetty poikkeuksellisen paljon tiiltä seinämuurien yläosassa. Kuori-ikkunoissa ja eteläportaalissa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit.

Neljä pilariparia jakaa kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskilaiva on kaksi kertaa niin leveä kuin sivulaiva. Holvit ovat yksinkertaisia ristiholveja ja niissä sekä pitkittäisissä arkadikaarissa on joitakin yksinkertaisia maalauksia. Lisäksi kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen veistos ja triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi. Saarnatuoli on lahjoitettu kirkkoon vuonna 1640.

Kirkkosalissa oleva piispa Henrikin haudalle pystytetty messinkilevyin päällystetty sarkofagi on ainutlaatuinen maassamme. Sarkofagin sivujen levyissä on kuvattu pyhän Henrikin elämää ja tekoja, marttyyrikuolema ja kuoleman jälkeisiä ihmeitä. Sarkofagin lahjoitti kirkkoon vuonna 1429 piispa Maunu II Tavast. Vuonna 1901 arkkitehti Josef Stenbäckin johdolla tehdyssä korjauksessa kivikirkon kiinteä sisustus uusittiin, ikkunat laajennettiin ja kuorin eteläseinää vasten rakennettiin harmaakivinen kappeli piispa Henrikin sarkofagia varten. Vuosina 1967–1969 kirkkoa korjattaessa sarkofagi siirrettiin erillisestä kuorista kirkkosaliin sen lattian alta löydetylle kivisokkelille.

Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759–1760 turkulaisen Matias Ledeniuksen johdolla.