Lohjan Pyhän Laurentiuksen kirkko

Lohjan keskiaikainen Pyhän Laurin kirkko on rakennettu 1470–1490. Runkohuone on suurin keskiajalla Suomen pitäjänkirkoiksi rakennetuista kirkoista. Sen ulkomitat ovat 40,3 × 22,3 metriä. Runkohuoneen pohjoispuolella oleva sakaristo on kooltaan suhteutettu runkohuoneeseen, joten se on varsin suuri. Eteläpuolen asehuone on varsin yksinkertainen. Pääty on koristelematon ja siinä on segmenttikaarinen ulkosaarnatuolin aukko.

Sisätilassa on kolmilaivainen holvaus. Pilareita on neljä paria ja ensimmäinen ja toinen holvijakso ovat kaksi kertaa pitempiä kuin kolmas. Keskilaivan holvit ovat 12-jakoisia ja sivulaivojen ristiholveja lukuun ottamatta ensimmäistä eteläistä holvia, joka on vajaaksi jätetty tähtiholvi. Lohjan kirkon kalkkimaalaukset kuuluvat Suomen kansallisiin kulttuuriaarteisiin. Ne kattavat kaikki seinät runkohuoneessa, sakaristossa ja asehuoneessa. Maalaukset on tehty 1510–1522 välisenä aikana. Lohja kuuluu niihin harvoihin keskiajan kirkkoihin, joissa keskiaikaisia holvimaalauksia on voinut katsella niiden maalaamisesta nykypäiviin. Kaikki neljännen holvin henkilömaalaukset ovat Maria-aiheisia. Oikealla alimpana olevassa kuvassa on etelälaivan itäisin, ainutlaatuinen kahdeksanjakoinen tähtiholvi.

Saarnatuolin on suunnitellut Jean Wiik ja se valmistui vuonna 1845. Kirkon suuri krusifiksi kuoripilarien välissä on veistetty luultavasti Turussa 1400-luvun lopussa. Alttari rakennettiin uudelleen vuonna 1662 muuraamalla se kiinni kuoriseinään. Kirkossa tehtiin suuri peruskorjaus 1966–1968, jolloin mm. lattian alta poistettiin haudat.

Kirkon kellotapulin alaosa on keskiaikainen. Yläosan tiedetään valmistuneen ennen vuotta 1748.