Inkoon Pyhän Nikolauksen kirkko

Inkoon kirkko on pyhitetty Pyhälle Nikolaukselle, merenkulkijan suojeluspyhimykselle. Paikalla on todennäköisesti sijainnut puukirkkoja jo seurakunnan perustamisesta lähtien, joka tapahtui 1200-luvun alussa. Kirkko on kaivausten ja muuritutkimusten perusteella rakennettu kolmessa vaiheessa, joista viimeisin tuotti nykymuotoisen kirkkorakennuksen. Ensimmäinen vaihe muurattiin aikaisintaan 1430-luvulla, toinen vaihe ehkä 1400-luvun jälkipuoliskolla ja viimeinen vaihe luultavasti 1510-luvulla. Tällöin kirkko sai nykyisen muotonsa. Siitä tuli Suomen toiseksi pisin pitäjänkirkko ulkomitoiltaan 39,6 × 18,2 metriä. Kirkko holvattiin kaksilaivaiseksi. Tämä tekee kirkosta erikoisuuden muiden etelärannikon kirkkojen joukossa. Tiilipäädyt koristekomeroineen ovat omaperäisiä sekä värivalinnaltaan että muodoiltaan. Nykyinen sakaristo on rakennettu samanaikaisesti viimeisen laajennuksen kanssa. Sen sisätilaa kattaa ristiholvi. Eteläsisäänkäynnin edessä ollut kivinen asehuone on purettu vuonna 1840.

Jälkeenpäin on kirkkoa jouduttu uusimaan ja kunnostamaan useasti, kun esimerkiksi vuonna 1623 salama tuhosi sen katon. Kirkon pohjoisseinällä olevassa seinämaalauksessa on Suomen ainoa säilynyt kuolemantanssikuvaelma.

Itäseinän pohjoisosassa sijaitsee Marian kuolemaa esittävä kuva. Maria kuvataan siinä kahdentoista apostolin ympäröimänä (kuva alimmaisena oikealla). Alttarin yläpuolella kuori-ikkunoiden välissä oleva krusifiksi on peräisin 1300-luvun loppupuolelta. Sen taustalla olevat kalkkimaalaukset ovat 1510-luvulta. Saarnatuoli ja alttaritaulu ovat molemmat 1840-luvulta.

Kellotapuli rakennettiin kirkon vierustalle vuosina 1739–1740.